Syy matkaan oli kesäkurssi, jolle osallistuin Geneven yliopistolla. Aivan puhtaasta turistireissusta ei siis ollut kyse. Minä opiskelin arkipäivisin 4 tuntia, minä aikana äitini oli lastenvahtina. Koska kurssi ei ollut älyttömän vaativa, aikaa ja energiaa jäi turisteiluunkin.
Hotelli
Koska meillä oli aamulento, halusin olla lentokentän tuntumassa jo hyvissä ajoin. Yövyimme Best Western Pilotissa. Hotelli ei ole aivan kentällä, mutta sieltä on asiakkaille ilmainen kuljetus suoraan terminaaliin. Aamiainen alkoi muistaakseni 4.30. Mekin söimme tukevan aamiaisen viiden maissa, ennen kuin siirryimme kentälle. Hotellihuone oli aivan perus, mutta eipä siinä ehtinyt muuta kaivatakaan. Sitä paitsi Tikkurilan juna-asemalta pääsi bussilla aivan hotellin eteen, joten kaikki siirtymät olivat helppoja tavaroiden ja lasten kanssa.
Lennot
Lensin lasten kanssa suoraan Helsinki-Vantaalta Geneveen. Välilasku olisi pudottanut lentolippujen hintaa pari-kolmesataa euroa, mutta ajattelin vaihdon olevan turhan raskas lasten kanssa. Helsinki-Vantaa oli mukava kokemus. Meillä oli mukana sateenvarjorattaat, joille olin ommellut itse säilytyspussukan. Ei tarvinnut kääriä rattaita mihinkään muoviin. Rattaat matkustivat ruumassa erityismatkatavarana, ja virkailija ystävällisesti kuljetti rattaat tälle erikoistavarahihnalle. Vauva matkusti tästä eteen päin rintarepussa. Lentokentällä oli todella rentoa, koska vauva viihtyi rintarepussa ja käsimatkatavarat kärryissä. Helppoa oli käydä lastenhoitohuoneessa vaipan vaihdossa ja ostoksilla myymälöissä.
Lento meni oikein mukavasti. Vauva saa lentokoneessa oman vyön, jolla hänet kiinnitetään aikuisen vyöhön. Jostain nettikeskusteluista olin lukenut, että vauvan olisi hyvä olla vaikka rinnalla imemässä nousun ja laskun ajan. Olin kuitenkin lukenut myös, että toisinaan rinnalla oleminen oli kielletty. Minuakin ohjeistettiin heti alkuun, että vauvan tulee olla nousun ja laskun ajan kasvot menosuuntaan. Eipä tuo vauva tainnut edes huomata, että nousimme korkealle. Hän oli kuin bussissa olisi istunut. Lennon aikana Finnairin henkilökunta oli ystävällistä, koin saavani erityistä huomiota, koska matkustin vauvan kanssa. Siitä tulee aina hyvä mieli, kun huomaa olevansa vauvoineen päivineen tärkeä asiakas, eikä vain pakollinen paha.
Saapuminen Geneveen
Geneven lentokentällä saapuneiden aulassa oli lastenhoitohuone. Ei siinä tainnut olla muuta kuin seinästä laskeutuva hoitoalusta, mutta hyvä sekin. Kun matkatavaransa on noutanut, kannattaa ottaa ilmainen tunnin matkalippu Geneven julkiseen liikenteeseen. Lipun sai automaatista siitä matkatavarahihnojen vierestä. Lipulla pääsee junalla tai bussilla lentokentältä kätevästi keskustaan. Me lähdimme junalla, vaikka vasta myöhemmin tajusin, että olisimme päässeet bussilla suoraan majapaikkamme viereen. Junassa piti nostaa matkalaukut ja rattaat portaita, bussissa olisi säästynyt nostelulta ja nähnyt kaupunkiakin ikkunasta paremmin. Ja pitihän meidän bussiin vaihtaa Geneven asemalla kuitenkin. Se minua hieman hämäsi, kun olin omiin lappuihini kirjoittanut, että jäämme asemalla Gare Cornavin, joka on ensimmäinen asema lentokentän jälkeen. Kuulutuksissa kuitenkin sanottiin vain Geneve. Sama asema on kyseessä, Genevessä ei ole muuta asemaa.
Majoitus Airbnb:stä
 |
| Näitä maisemia kelpasi katsella. |
Minulle tärkein kriteeri majoitukselle oli sijainti lähellä yliopistoa, ja tietenkin tärkeää oli myös asunnon kätevyys vauvan kannalta. Me löysimme pienen asunnon Hôpitalin alueelta hieman yli 1400 eurolla. Säästimme siis paljon rahaa suhteessa halvimpaan hotellivaihtoehtoon. Lisäksi rahaa säästyi siinä, että pystyimme kokkaamaan ruokamme itse emmekä olleet ravintoloiden varassa. Majoituksen olen jo arvioinut airbnb:n sivuilla, joten ei siitä sen tarkempaa tässä. Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella airbnb:tä. Kävin omistajien luona kahvilla, mutta muuten saimme olla omissa oloissamme. Jos ja kun apua tarvitsimme (en millään osannut avata vuodesohvaa), niin sitä meille annettiin.
Jälkiviisaus
Jos jotain muuttaisin, niin olisin lentänyt Geneveen jo edellisenä päivänä. Olin laskenut, että koska luento alkaa klo 14, ehdimme hyvin paikalle vasta aamulennolla. Varmaan pihinä olin katsonut, että edellisen päivän lennot olisivat olleet kalliimmat, ja yhdestä yöstä enemmän olisi pitänyt maksaakin. Mutta olisi ehkä kannattanut maksaa, niin olisi säästynyt ainakin osalta stressistä. Me olimme heränneet Geneven aikaan neljätä aamulla, ja tietenkin matkustaminen vei veronsa. Vauva oli kuin unelma siihen asti, kun pääsimme asuntoon sisälle. Siellä hän aloitti huudon, jota kesti sen 1,5 tuntia, minkä ehdin olla paikalla ennen kuin liukenin luennolle. Ilmeisesti huutoa oli kestänyt hyvin pitkälti ne 4 tuntia, mitä olin poissa. Kun väänsin avainta lukkoon, isosisko ja mummu hihkaisivat helpotuksesta.
Julma äiti roudasi vauvan outoon paikkaan ja häipyi paikalta. Sen päivän jälkeen oli hieman huono omatunto. Mietin, kuinka stressaavaan tilanteeseen vauvani olen pistänyt omien opiskeluhumputuksieni vuoksi. Tätä reissua ennen olimme möllöttäneet kotona joka päivä yhtä viikonloppua lukuun ottamatta. No, tuona päivänä olimme kaikki väsyneitä matkustamisesta, joten yksi päivä huilia ennen opiskelujen aloitusta olisi tehnyt hyvää.
Kesäkurssi
Syy koko reissulle oli siinä, että sain pari vuotta sitten Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan maakuntarahastolta apurahaa kulttuurijournalistin töitä tukeviin opintoihin ulkomailla. Koska vauva on helppohoitoinen, ajattelin, että äitiyslomallapa onkin hyvää aikaa opiskeluun. Tietenkin vauvan olemassaolo hieman rajoitti suunnitelmia muun muassa kurssin keston suhteen.
Etsin kesäkursseja eurooppalaisista yliopistoista erityisesti tältä nettisivulta: http://www.shortcoursesportal.eu. Tuolta sivuilta taisin löytää myös Geneven yliopiston kesäkurssit. Jotenkin päädyin hakemaan kurssille Cultural Heritage Law. Kurssi oli kuvauksensa mukaan suunnattu erityisesti lakiopiskelijoille, mutta myös muille kulttuurista kiinnostuneille. Meitä olikin monenkirjavaa sakkia: valmistuneita lakimiehiä, oikeustieteen opiskelijoita, arkeologeja, taidehistorian opiskelija… En suinkaan ollut ainut, jolla ei ollut lainkaan lakitaustaa. Reilu viikko ennen kurssin alkua sähköpostiin alkoi tulvia materiaaleja luettavaksi. Meinasi iskeä paniikki, koska tankkasin ensimmäistä 20 sivua vaikka kuinka pitkään. Piti käyttää sanakirjaa aika tiuhaan, koska en tiennyt englanninkielisiä lakitermejä, saati jotain latinaksi kirjoitettuja lausekkeita. Alku oli siis hidasta, mutta sain lopulta ainakin selattua melkein kaiken n. 400 sivusta. Voin sanoa huokaisseeni helpotuksesta, kun ensimmäisellä luennolla kerrottiin, ettei kurssilla ole tenttiä. Mikäli minun olisi oikeasti pitänyt osata ja muistaa kaikki, olisi oleilu Genevessä ollut hieman vähemmän rentoa.
Kurssi ei ehkä ollut mitään superakateemista siitä näkökulmasta, että opiskelijoilta olisi vaadittu hirmuisesti. Riitti, että oli paikalla ja laittoi nimmarin paperiin. Jotkut tätä käyttivätkin hyväkseen ja häipyivät ensimmäisellä tauolla jonnekin. Itse en tätä ihan tajunnut, miksi maksaa melkein kaksi tonnia jostain kurssista, ja häipyä loppupäiväksi kahville heti kun vaan kehtaa? Ehkä ne rahat eivät olleet heidän pussistaan. No totta puhuen enhän minäkään tuota kurssia itse maksanut, mutta ajattelin imeä kaiken mahdollisen tiedon, kun kerran näin upean mahdollisuuden olen saanut.
Kurssi käsitteli kulttuuria aika laajasti kansainvälisten sopimusten ja lainsäädännön näkökulmasta. Aiheina olivat mm. kulttuuriperintökohteiden suojelu sotatilanteessa, laittomat arkeologiset kaivaukset ja esineiden laiton maastavienti, tekijänoikeus, elokuvien vientiin liittyvät maakohtaiset rajoitukset, holokaustin ajan taidevarkaudet, aineettoman kulttuuriperinteen suojeleminen… Kävimme läpi kaikki Unescon sopimukset sun muut kultuurin liittyvät kansainväliset pohdinnat. Ennen kurssia en myöskään tiennyt, että on olemassa sellainen mesta kuin WIPO, World Intelligence Property Organisation. Pakko myöntää, että valtaosin kurssilla käsiteltävät asiat olivat sellaisia, joita en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan. Opin siis valtavan paljon. Kurssin järjestäneet proffat olivat huipputyyppejä. Geneven yliopistossa on erikoistuttu kulttuurilainsäädäntöön. Minähän en kurssilla vierailleista tyypeistä ollut ikinä kuullutkaan, mutta ymmärsin useammankin heistä istuvan merkittävillä paikoilla suunnittelemassa alan lainsäädäntöä Euroopan tasolla ja myös Yhdysvalloissa. Yht'äkkiä kulttuuriin liittyvä lakimaailma alkoi tuntua hurjan kiehtovalta.
 |
| Ympäri Geneveä oli pianoja, joissa luki: Jouez, je suis à vous! Taustalla Jet d'eau, maailman korkein suihkulähde. Tuntuu olevan ensimmäisenä kaikissa listoissa, joissa Geneven turisti- kohteita luetellaan. |
Geneve
Geneve oli oikein kiva. Olin netistä lukenut kommentteja, joiden mukaan Geneve on virastojen valtakunta, jossa ei ole turistille mitään nähtävää. Mukavan kokoinen ja näköinen paikka mielestäni. Eikä sitä joka päivä voi katsella Alppeja makkarin ikkunasta. Riitti nähtävää turistinäkökulmastakin. Enemmänkin olisi voinut kiertää, jos olisi ehtinyt. Minä nautin kaupungin ilmapiiristä. Suomalainen ei ole oikein tottunut siihen, että jatkuvasti kaikki tervehtii. Se tuntui oikein mukavalta.
Julkinen liikenne
Julkinen liikenne Genevessä pelaa loistavasti. Ratikoissa ja busseissa on näyttötaulut, joissa näkyy 4-5 tulevaa pysäkkiä ja kahden seuraavan pysäkin vaihtoyhteydet. Reittejä oli helppo suunnitella myös etukäteen reittioppaassa. Rattaiden kanssa akuinen matkustaa ilmaiseksi. Melko hintavilta tuntuivat kertaliput, 3,5 frangia aikuiselta ja 2,5 lapselta. Hotellissa majoittuvat saavat käyttöönsä kortin, jolla voi suhata julkisilla ilmaiseksi koko reissunsa ajan. Meillä ei tätä etua tietenkään ollut. Siispä kävelimme aina kun voimme. Ja voisi sanoa, että melko lailla Genevessä kaikki on puolen tunnin kävelymatkan päässä. Lasten kanssa ei tietenkään aina jaksa kävellä.
Geneva Pass
Olin melko hyvin selvittänyt etukäteen, mitä Genevessä voi ja kannattaa tehdä. Hankin Geneva Passit jo etukäteen. Kortin saa myös paikan päältä, mutta säästin hieman rahaa ja turistikojun etsimisen vaivan ostamalla kortit etukäteen netistä. Hinta taisi olla n. 30 euroa per kortti kahdeksi päiväksi. Oli hintansa arvoinen. Käytimme kortin viikonloppuna, jolloin minullakin oli yliopistolta vapaata. Hyvä etu kortissa oli myös se, että sillä pääsee kulkemaan julkisissa kulkuneuvoissa ilmaiseksi.
Tässä pieni turistikimara paikoista, joissa kävimme kortilla ilmaiseksi:
Mont Salève
Ensin suuntasimme Mont Salèvelle Ransakan puolelle. Monet kurssikaverini kävivät päiväretkellä Chamonix'ssa, mutta Mont Salève oli kevyempi versio retkestä Alpeille, ja siten myös meille sopivampi. En ollut jotenkin tajunnut, kuinka lähellä Ranskan rajaa ja Alppeja oikein olimmekaan. Vartti bussilla, ja parin minuutin kävely Ranskan puolelle. Rajalta olikin selkeät opastukset köysiradalle. Köysiratahärveli vei meidät yli kilometrin korkeuteen. Hyvin näki maisemia siltäkin korkeudelta, mutta kävelimme vielä polkua pitkin huipulle asti. Vauva matkusti kantorepussa tyytyväisenä, mutta minulle vuoren kapuaminen lisäpainon kanssa kävi ihan urheilusta. Vuoren huipulta oli upeat näkymät Geneveen. Kelpasi siellä eväitä syödä. Mukava muutaman tunnin reissu.
Aikuisen menopaluu käysiratahärvelillä olisi maksanu yli 11 euroa, joten hyvin tuli vastinetta kortille tässä kohteessa.
Patek Phillip -museo
8-vuotiaan toivomuksesta menimme Patek Philip -kellomuseoon. Etukäteisodotuksia ei juuri ollut. Aivan jokaista kelloa ei pysähdytty tarkkailemaan, mutta hyvän katsauksen saimme kokoelmasta. Hienoja kelloja oli, mutta olisi ollut kiva tietää, kenelle etenkin 1700-luvun pröystäilevät kellot kuuluivat. Erityisen hienoja olivat musiikki- ja automaattikellot (vai mitenkäs tämä automata pitäisikään tässä suomeksi kääntää). Kannattaa käydä ihailemassa hienoa käsityötä. Osa kelloista oli kuin taideteoksia.
Mamco
Edellisen museon vieressä oli Mamco, modernin taiteen museo. En oikein syttynyt tästä museosta, eikä
paikallinen taidehistorian opiskelijakaan suositellut kyseistä paikkaa. Tosin on mainittava, että ilmeisesti näimme vain pysyvän näyttelyn. Museon neljästä kerroksesta vain kaksi oli auki. Kaksi muuta kerrosta oli suljettu näyttelyn vaihtumisen vuoksi. Ilmeisesti rakentavat jotain mahtavaa spektaakkelia, kun syksyllä on museon 20-vuotisjuhlat.
En oikein osaa sanoa, mikä museossa tökki. En jaksanut lukea ranskankielistä esittelytekstiä, joka olisi ehkä auttanut avaamaan näyttelyn teoksia. Esillä oli amatöörimaalareiden teoksia satojen vuosien takaa. Seinälle nostettu piknikviltti. Merkittävä osa teoksista oli 70-luvulta, ja ehkä juuri siitä tuli hieman jämähtänyt tunnelma. Oli siellä Marina Abramovićin ja Ulayn yhteen kiedotut letit. Se herätti huomioni, koska olen kyseisestä performanssista joskus osan tv:stä nähnyt. Harvassa olivat ne teokset, joista näkyi, mitä ajetaan takaa. Mutta suurin osa, kuten valokuva tikusta kynnen alla, ei kertakaikkiaan avautunut. Olimme iloisia, ettemme maksaneet tästä museosta mitään.
Kun kävelimme museon portaita alas päin, tyttöni kysyi, ovatko kaiteisiin kiinnitetyt oranssit patjatkin jokin taideteos. Minä järkeilin, että ne on varmaan jotkut pehmusteet, että saavat turvallisesti teokset roudattua näyttelytiloihin. Tosiaan siellä oli koko ajan näyttelyn rakennus käynnissä. Kun pääsimme portaita alas, luin plakaatista, että tässä museossa on porrastilatkin otettu poikkeuksellisen laajasti näyttelykäyttöön. Oranssien patjojenkin vieressä oli teosnimi, joten kai lapsi oli äitiään viisaampi, taidettahan se olikin.
Risteily Geneve-järvellä
Toinen päivä Geneva Passilla aloitettiin risteilyllä. Kortilla pääsee ilmaiseksi kahden eri puljun risteilylle. Melko lailla sattumaa oli, että valitsimme Swissboatin risteilyn Cruise of the Mermaid. Istuimme paatissa japanilaisturistien seassa. En juuri jaksanut kuunnella nauhoitettua opastusta. Mieleen jäi merenneitopatsas, jonka päällä poseerasi äijä shortseissaan. Japanilaiset olivat selvästi ärtyneitä, kun eivät saaneet valokuvaa patsaasta ilman uimaria. Matkan "nähtävyyksistä"suurin osa oli rakennuksia. Boring. Muistan oikeastaan vaan Colgate-hammastahnan keksijän kodin. Suomensin tyttärelle nauhoitusta, ja hän kysyi: Ai onko toi talo tehty hammastahnasta ja kekseistä?! No mitään ei tämäkään seikkailu maksanut, joten oli ihan mukava katsella maisemia nätissä säässä.
paikallinen taidehistorian opiskelijakaan suositellut kyseistä paikkaa. Tosin on mainittava, että ilmeisesti näimme vain pysyvän näyttelyn. Museon neljästä kerroksesta vain kaksi oli auki. Kaksi muuta kerrosta oli suljettu näyttelyn vaihtumisen vuoksi. Ilmeisesti rakentavat jotain mahtavaa spektaakkelia, kun syksyllä on museon 20-vuotisjuhlat.
En oikein osaa sanoa, mikä museossa tökki. En jaksanut lukea ranskankielistä esittelytekstiä, joka olisi ehkä auttanut avaamaan näyttelyn teoksia. Esillä oli amatöörimaalareiden teoksia satojen vuosien takaa. Seinälle nostettu piknikviltti. Merkittävä osa teoksista oli 70-luvulta, ja ehkä juuri siitä tuli hieman jämähtänyt tunnelma. Oli siellä Marina Abramovićin ja Ulayn yhteen kiedotut letit. Se herätti huomioni, koska olen kyseisestä performanssista joskus osan tv:stä nähnyt. Harvassa olivat ne teokset, joista näkyi, mitä ajetaan takaa. Mutta suurin osa, kuten valokuva tikusta kynnen alla, ei kertakaikkiaan avautunut. Olimme iloisia, ettemme maksaneet tästä museosta mitään.
Kun kävelimme museon portaita alas päin, tyttöni kysyi, ovatko kaiteisiin kiinnitetyt oranssit patjatkin jokin taideteos. Minä järkeilin, että ne on varmaan jotkut pehmusteet, että saavat turvallisesti teokset roudattua näyttelytiloihin. Tosiaan siellä oli koko ajan näyttelyn rakennus käynnissä. Kun pääsimme portaita alas, luin plakaatista, että tässä museossa on porrastilatkin otettu poikkeuksellisen laajasti näyttelykäyttöön. Oranssien patjojenkin vieressä oli teosnimi, joten kai lapsi oli äitiään viisaampi, taidettahan se olikin.
Risteily Geneve-järvellä
Toinen päivä Geneva Passilla aloitettiin risteilyllä. Kortilla pääsee ilmaiseksi kahden eri puljun risteilylle. Melko lailla sattumaa oli, että valitsimme Swissboatin risteilyn Cruise of the Mermaid. Istuimme paatissa japanilaisturistien seassa. En juuri jaksanut kuunnella nauhoitettua opastusta. Mieleen jäi merenneitopatsas, jonka päällä poseerasi äijä shortseissaan. Japanilaiset olivat selvästi ärtyneitä, kun eivät saaneet valokuvaa patsaasta ilman uimaria. Matkan "nähtävyyksistä"suurin osa oli rakennuksia. Boring. Muistan oikeastaan vaan Colgate-hammastahnan keksijän kodin. Suomensin tyttärelle nauhoitusta, ja hän kysyi: Ai onko toi talo tehty hammastahnasta ja kekseistä?! No mitään ei tämäkään seikkailu maksanut, joten oli ihan mukava katsella maisemia nätissä säässä.
 |
| Yksi risteilyn nähtävyyksistä. Se on tuo rakennus tuolla puskien takana. |
Vanhan kaupungin junakierros
Kortilla pääsi ilmaiseksi myös turistijunakierrokselle vanhaan kaupunkiin. Kunnon turistimeininkiä istua tekojunassa ja valokuvailla. Aika pian junan lähtemisen jälkeen huomasin, ettei reitti taida olla ihan se, mikä saamassamme esitteessä luvattiin. Jäi Reformaation muuri (vai mikä lie suomeksi) näkemättä. Syynä oli ilmeisesti se, että osa kaduista oli suljettu. Jos oikein ymmärsin, jonkinlainen mielenosoitus oli tuloillaan. Joka tapaukessa oli mukavaa istuskella junan kyydissä ja nähdä vanhaa kaupunkia. Tosin on sanottava, että paljon paremmin sitäkin näki ihan kävellen. Lapselle ainakin tuntui olevan hieno kokemus istua turistijunan kyydissä. Aika usein ihan Tampereella Särkänniemeen turisteja vievä junakin on houkuttanut.
Pyhän Pietarin kirkko ja arkeologiset kaivaukset
Piipahdimme kirkossa. 8-vuotiaan mielestä oli tylsää. Kirkossa oli kuitenkin mukava käväistä, onhan se aika merkittävä pytinki kirkkohistorian näkökulmasta. Kirkkoa mielenkiintoisempi oli kuitenkin kirkon alla oleva arkeologinen kohde. Lapsi oli hieman kärsimätön, joten harmillisen nopeasti piti tämäkin paikka kiertää. Kuuntelin hieman audio-opastusta, joka olisikin kertonut mielenkiintoisia asioita kaivauksista ja siitä, mitä kaikkea on löydetty. Nykyisen kirkon alla on siis jäänteitä vanhoista kirkoista. Oli vanhaa mosaiikkilattiaa, kasteallasta, hautaa… Geneva Passeilla tännekin suhahdettiin maksamatta.
Musée d'art et d'histoire
Tälle päivälle oli suunniteltu muitakin museokäyntejä, mutta turistikestävyys ei ollut riittävä. Vanhaa kaupunkia lähellä oli tämä sekalainen museo, Musée d'art et d'histoire, jonne olisi kyllä ollut ilmainen sisäänpääsy muutenkin. Ei siis ehkä paras kohde päivänä, jolloin oli Geneva Pass käytössä. Passilla tosin pääsi ilmaiseksi myös museossa olevaan Rodin-näyttelyyn, joka muutoin olisi maksanut. Tosin olimme väsyttäneet itsemme museon muissa kerroksissa, joten Rodin jäi läpikävelyksi. On kyllä todettava, että mielestäni tämän kuvanveistäjä Auguste Rodinin työt olivat melko hienoja. Jännää satiiria. Näyttelyssä oli esillä patsaita, jotka kaukaa katsottuina olivat kuin antiikin Kreikasta tai Roomasta. Näillä patsailla oli naamallaan omituisia virneitä ja vartalot olivat vääntäytyneet omituisiin asentoihin. En ollut erityisen perehtynyt tähän taiteilijaan tätä ennen, mutta mielenkiinto heräsi!
Suosittelen tätä museota kaikille Geneven-kävijöille. Me emme katsoneet aivan jokaista pyttyä ja taulua, koska hinku uimarannalle oli jo kova. Mutta mainittakoot, että museossa on Sveitsin laajin kokoelma muinaisen Egyptin esineitä. Esitteessä oli ystävällisesti mainittu ne merkittävät teokset. Maalaustaiteellekin oli oma kerroksensa, mutta minulla oli siinä hetkessä mielessä vain kamala jano. Olin jo kantanut vauvaa koko viikonlopun kantorepussa, joten alkoi riittää museointi, vaikka ihan hienoja raapustuksia seinillä olikin. Van Goghia ja mitä näitä nyt on. Vähiten kiinnostava kerros tässä museossa sisälsi muutaman vanhan soittimen ja vanhoja hopeapyttyjä. Emme jaksaneet edes kulkea kerroksen läpi.
Geneve Plage
Uimaranta oli pitkään odotettu huipennus ja viimeinen paikka, jossa hyödynsimme Geneva Passeja. Normaalisti sisäänpääsy olisi ollut aikuiselta 7 frangia, lapsilta 3,5. Suomalaisena en ole oikein tottunut uimarantojen maksullisuuteen, mutta olisi tämä ranta ollut pääsymaksunsa arvoinen. Geneve-Plage on uimapaikka, jossa voi uida Geneve-järvessä tai altaassa. Altaassa on myös ratoja urheilumielessä uiville. Pikkulapsillekin on oma uima-altaansa liukumäkineen. Isompi, kierteinen liukumäki oli kiva niin 8-vuotiaan kuin aikuisten mielestä. Rannalla vietimme reissumme rennoimmat pari tuntia. Alueella sai levittää pyyhkeensä minne päin tahansa nurmikolle. Alue oli siisti, ja pääsymaksu varmasti karsii suurimmat häiriköt joukosta. Muita rantoja emme testanneet, mutta tätä voin ainakin suositella. Rannalle pääsi kätevästi bussilla, matka oli vain muutaman pysäkinvälin keskustasta.
Luonnonhistoriallinen museo
Tätä museota suositteli useampikin paikallinen, jolta tiedustelin tekemistä 8-vuotiaalle. Musée d'histoire naturelle oli tytön ja mummon mielestä huippu. Museoon on ilmainen sisäänpääsy, joten he kävivät museossa kahtenakin päivänä. Minä itse en käynyt tässä museossa.
YK
Geneve on tunnettu siitä, että siellä sijaitsee ties kuinka paljon erilaisten organisaatioiden päämajoja. Aktiivinen opiskelijakollegani järjesti ryhmällemme opastetun kierroksen YK:n Euroopan päämajaan. Istuimme lasiseinän takana katselemassa jotain meneillään ollutta kokousta, kiersimme taloa ympäriinsä. Lopuksi kävimme siinä the salissa, joka aina telkustakin näkyy. Tunnissa ei ehtinyt nähdä murto-osaakaan valtavasta rakennuksesta, mutta kiva oli käydä kuitenkin. Opas juoksi pikavauhtia paikasta toiseen, eikä ryhmä meinannut pysyä perässä. On sitä 10 frangia tyhmeempiinkin juttuihin sijoitettu. Punaisen Ristin museoonkin oli järjestetty retki kesäyliopiston puolesta, mutta skippasin sen. Flunssa taisi olla tuloillaan. Kuulemma en missannut mitään.
Jardin Botanique
Genevessä on paljon puistoja, joissa monissa on lasten leikkipaikka ja myös uima-allas. Jardin Botaniquessa ei uintimahdollisuutta ole, mutta paljon muuta nähtävää. Kasvitieteellisessä puutarhassa on paljon kauniita kasveja eri puolilta maailmaa. Myös kasvihuoneissa voi käydä niiden aukioloaikoina.
Olin kuullut, että puistossa on myös karuselli. Karuselli olikin, mutta ensimmäisellä käynnillä olimme paikalla vartti kyltissä ilmoitettua sulkemisaikaa myöhemmin. Siitä viisastuneina menimme toisen kerran hyvissä ajoin. Vaan ei tärpännyt silloinkaan. Karusellin piti olla auki vielä toista tuntia, mutta kiinni oli. Kahvilan henkilökunta osasi kertoa, että joku mies karusellia pyörittää, mutta hän tulee ja menee miten sattuu. Suomalaisen mentaliteettiin ei oikein sovi, että lapussa lukee karusellin olevan auki 10.30–18.30, jos se onkin ollut auki 10-15. Ei voi etukäteen tietää, mihin aikaan karuselli minäkin päivänä toimii. Voitte arvata, että harmitus oli suuri.
Carouge on ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunginosa. Mukavaa torimeininkiä, käsityöläisten puoteja ja kivoja kahviloita. Alueella oli myös paljon vaateputiikkeja.
Sapuskointi
Etukäteen ajattelin, että Sveitsi on järkyttävän kallis maa. Paikan päällä tulin siihen tulokseen, että Suomikin taitaa olla aika kallis, kun ei nuo Sveitsin hinnat pääosin niin kamalia olleetkaan. Jos katsoi, mitä osti, saattoi päivän ruuat saada hyvinkin edullisesti. Liha oli tosin järkyttävän kallista. Jauhelihan kilohinta oli siinä 15 euron kieppeillä. Minä olen tunnetusti kova alennusten metsästäjä. Ostin yhtenä päivänä 750 grammaa naudanjauhelihaa. Paketti oli jo -50% jossain erikoistarjouksessa, ja vielä päiväystuotteena hinnasta putosi 20%. Hintaa jäi 6 frangia, eli n. 5 euroa.
Kuitenkin taisimme syödä melko halvasti: kaurapuuroa, nakkikeittoa, spaghetti bolognesea… Asunnon vuokraamisen etuja oli se, että rahaa sai säästöön kokkaamalla itse.
Ulkona söimme kolme kertaa. Viikonlopun turistikierrosten aikana oli pakko turvautua pika-apuun McDonaldsissa. Happy Meal maksoi 6-7 frangia ja minun ateriani 12. Hieman kalliimpaa selvästi kuin Suomessa.
Kahdesti kävimme pitsalla. Ensimmäinen kerta oli Rue Muzylla oleva pitsapaikka, olikohan Chez Marino? Söin Quattro Formaggi -pitsan. Yksi pitsa maksoi 21-22 frangia, lapsen pitsan sai muistaakseni kympillä. Minun pitsani oli kyllä loistavan makuinen. Juomien hintoja ei missään lukenut. Pihinä luulin pääseväni halvalla tilaamalla vettä, mutta yksi vesipullo maksoikin lähemmäs 6 frangia.
Toinen pitsapaikka oli halvempi - ja huonompi. Rue du Carougella sijaitseva Augustins oli selvästi arkisempi paikka. Otin saman pitsan kuin edellisessä paikassa, mutta tämä ei ollut rahan väärti, vaikka hintaa oli 7 frangia vähemmän. Yksi pitsan neljästä juustosta oli jotain eristeeltä näyttävää pursotettua tuorejuustoa. Tässä paikassa sattui myös matkani noloin hetki: Ensin kesti aikaa, että sain vinkattua tarjoilijan luoksemme, jotta saisin tilattua laskun. Kaveri viuhtoi jatkuvasti vauhdilla ohi. Yritin unohtuneella ranskallani tilata laskua. Jostain syystä muistin, että lasku olisi un billet. Pyysin siis sellaista. Hetken kuluttua tarjoilija tulee ja tuo eteeni lasin olutta - une bière. Kummastelin siinä hetkeni ja vein oluen tarjoilijalle. Pahoittelin kehnoa ranskaani ja selitin, että halusin maksaa - payer. Tarjoilija tuohtui ja kaatoi oluen maahan. Tämä oli muuten ainoa kerta, jolloin ei oltu valmiita palvelemaan englanniksi.
Jätskillä kävimme muutaman kerran. Nihkeä palvelu oli sataman jätskiluukulla, jäätelön maussa ei mitään vikaa. Kaksi pikkuruista palloa vohvelissa maksoi 6 frangia. Carougessa saatiin hienot jäätelöannokset 9 frangilla. Siellä oli muutenkin kivempaa istua jätskiä syömässä.
Hieman harmittaa, että jäi fonduet kokeilematta.
Budjetti
Matkakassamme kahdelle aikuiselle, 8-vuotiaalle ja vauvalle oli 700 euroa, eli 820 frangia. Pihistelin alkureissussa melkein liikaakin, kun pelkäsin rahojen loppuvan kesken. Lisäksi Geneva Passeihin meni yhteensä 90 euroa. Lopulta viimeisenä päivänä minulla oli vielä 100 frangia tuhlattavana. Olisin sittenkin voinut ostaa sen yhden hameen, jota en raaskinut. Suosittelen olemaan reissussa vähemmän pihi. Minulla on paha tapa olla toisinaan liiankin hintatietoinen. Reissussa pitäisi olla mahdollista pistää rennosti menemään vaan.
Geneven lentokentällä
Kotiinpaluu ei mennyt aivan nappiin. Äitini lento lähti pari tuntia aiemmin kuin meidän lentomme. Ajattelin, että olisi kuitenkin kätevämpää kulkea yhtä matkaa kentälle. Toiveissa oli myös se, että voisimme viettää kentällä aikaa yhdessä. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska meidän lentomme check-in aukesi vasta 2 tuntia ennen lentoa. Lentokentällä on kuitenkin kauppoja myös ennen turvatarkastusta. Siispä suuntasimme tuhlaamaan rahojamme. Tosin ei ollut kovin kätevää liikkua rattaiden, ison matkalaukun, repun ja ties minkä muiden nyssäköiden kanssa.
Kysyin virkailijalta, onko aulassa jossain istumapaikkoja, jotta voisin syöttää vauvaa. Virkailija sanoi, että joka puolellahan niitä on. Öööö. Ehkä silmäni suodattivat kaikki tuolit, koska en nähnyt yhtään ainutta. Istahdin sitten portaille vauvaa ruokkimaan.
Lopulta check-inin aika koitti. Olin survonut rattaat säilytyspussiin. Tässä vaiheessa tyttö joutui kantamaan liian painavan reppunsa, niin minä pidin vauvan kantorepussa, oman laukkuni, vedin matkalaukkua ja kannoin rattaita pussissaan. Check-inissä pääsin eroon matkalaukussa, mutta virkailija käski viedä rattaat itse erikoismatkatavaroiden hihnalle. Niinpä kannoin rattaat sun muut rojut tiskiltä 34 tiskille 90. Eli aika pitkän matkaa sitä käytävää. Olin hikinen kuin possu tämän urakan jälkeen.
Turvatarkastus ei mennyt kovin ookoosti. Jonoa ei ollut yhtään. Meidän perässämme tuli vain yksi ihminen. Ongelma oli siinä, ettei missään ollut tasoa, jossa olisi voinut kaikessa rauhassa asetella erikseen otettavat tavarat laatikoihin. Tein sen virheen, että ajattelin tehdä sen rullakkohihnasysteemin päässä. Olisi ihan selkeästi pitänyt jäädä tekemään toimenpiteensä sinne alkuun. Nimittäin siinä vaiheessa kun olin ottamassa läppäreitä ja vauvanruokia esiin, virkailija tuli ja työnsi laukkuni jo läpivalaisuun. Yritin älistä, että pitäisi se tietokone ottaa esiin, mutta liian myöhään. No sieltähän se laukku tuli takaisin saatesanoin, että pitää tietokone ottaa pois. No minä kauhealla kiireellä otin läppäreitä, pelikoneita sun muita sieltä pois. Tuli kiire olo, vaikka hinoja oli siinä useampia tyhjillään. Ei siis pitäisi olla mikään hoppu. Tällä välin kuulen takaani huudon, että "What language does this girl speak?" Toinen virkaintoinen tyyppi oli ottanut tyttöni reppuineen eri hihnalle. Vastasin, että suomea vaan puhuu, mutta ehkä olisi helpointa hoitaa meidän molempien asiat tässä samassa. Tytön repussa oli nimittäin vauvanruuat ja muutkin nesteet pusseissaan. Pakkasin tavarat ja lähdimme kohti kauppoja. Olin edelleen hikinen kuin possu.
Jonkin matkaa olimme jo kuljeskelleet, kun huomasin, että tytön takki ja paita ovat jossain. Siinä vaiheessa tyttö muisti, että virkailija oli ottanut häneltä ne ja laittanut läpivalaisuun jo ennen kuin oli minulle huudellut. Koska vaatteet menivät eri hihnalle, en todellakaan hoksannut niitä kaivata. Lopulta vaatteet löytyivät. Vasta jälkikäteen tuli mieleen, että oikeastaan aika törkeää erottaa lapsi äidistään tuollaisessa tilanteessa. Tyttö ei ole paljon matkustellut. Sen lisäksi tiesin, että turvatarkastustilanteeseen liittyi hänellä muutenkin jännitystä. Ihmeen hyvin lapsi itse tilanteen selvitti.
Tässä vaiheessa oli tullut kuljettua jo aika monta turhaa askelta. Hetkeä myöhemmin huomasin, että lapsi roikottaa edelleen takkiaan kädessä. Ei tullut heti laitettua laukkuun. Paita oli hukkunut uudelleen. Niinpä kävelimme jälleen reittiämme takaisin päin. Paitaa ei enää löytynyt. Onneksi siinä oli kainalossa reikä.
Mitään ongelmaa ei varmaan olisi ollut, mikäli lentokentällä olisi ollut käsimatkatavaroita varten samanlaiset kärryt kuin Helsinki-Vantaalla. Myöskään kansainvälisellä alueella ei ollut istumapaikkoja muualla kuin kahviloissa, ja tietenkin porteilla. Mutta sellaista penkkiä ei ollut, jossa olisi voinut hetken istahtaa. Voin sanoa, että tuo aika lentokentällä oli rankimpia kokemuksia fyysisesti ikinä. Tuntui siltä, että kroppa pettää. Rasitusta lisäsi massiivisesti se, että saatoin olla kuumeessa. Flunssa ainakin oli hirmuinen ja olo hirveä. Menimme putiikkiin ostamaan purukumia lentoa varten. Yritin kaivaa käsilaukustani boarding passeja (joita ei tässä paikassa olisi edes tarvittu). Käteni eivät toimineet. Oli pakko istua kaupan lattialle penkomaan laukkua. Siinä tuli itku, en meinannut jaksaa enää nousta ylös. Superreipas tyttöni otti purkat sekä rahat ja hoiti ostamisen.
Koska frangeja oli jäljellä, enkä ihan periaatteesta halunnut vaihtaa niitä takaisin euroihin, piti ostaa vielä vähän lisää. En todellakaan jaksanut lähteä kauppoihin kiertelemään, joten ostin satasella suklaata. Se tietenkin tarkoitti hieman lisää kantamista portille asti. Mutta tietenkin lentokentältä ostettu Toblerone maistuu ihan erilaiselta kuin koto-Suomesta hankittu…
Lentokoneeseen astuessani huomasin, että joku muu äiti työnteli vauvansa rattailla koneeseen asti. En tiedä onko tämä lentokenttäkohtainen juttu vai millä perusteella joskus ilmeisesti rattaat saa ottaa koneeseen asti ja joskus ne pitää laittaa ruumaan. Noh, tulipahan kanniskeltua vauvaa ja tavaroita.
Tämä oli toinen kerta lentokoneessa flunssassa. Yhtä hirveää tämä oli kuin viimeksikin. Koneen laskiessa otsaonteloissa tuntui kamalaa painetta ja pistelyä. Tuntui siltä, että joku repisi silmiä päästä. Vesi valui silmistä.
En edes uskalla kuvitella, kuinka helvetillinen seikkailu tämä olisi ollut, jos vauva olisi itkenut ja 8-vuotias tinttaroinut. Molemmat lapset olivat superreippaita. Pääsimme lopulta Suomeen, eikä selkäkään napsahtanut.
Vauvan ja lapsen kanssa reissaamisesta
Minua kyllä jännitti ensimmäinen reissu vauvan kanssa. Muutoin kaikki meni ihanteellisesti, mutta lentopäivät mennen tullen olivat rankkoja. Ennen lähtöä mietin, ottaisinko käsimatkatavaroille sellaisen pienen matkalaukun. Pelkäsin, ettei 8-vuotias jaksaisi sitä vedellä perässään, joten päädyimme ottamaan hänelle repun ja minulle käsilaukun, jonne survoin kaiken läppäristä lähtien. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt ottaa se perässä vedettävä laukku, koska ei lapsi jaksanut reppuaan pitkiä aikoja kantaa.
Minulla oli mukana vauvalle sateenvarjorattaat ja rintareppu. Museoihin mentiin vauva rintarepussa. Tärkeää oli pitää vauvalle juomapullo matkassa. Olin yrittänyt aloitella soseita jo kuukautta ennen lähtöä, koska 6 kuukautta tuli mittariin reissun aikana. Tämä vauva ei soseista oikein ole välittänyt. Koska vauva päristi kaiken suuhun laitetun kuitenkin pois, emme lopulta edes tarjonneet muuta kuin tuttua ja turvallista maitoa. No, neuvolassa ei hirveästi arvostettu tätä, mutta reissua se helpotti kummasti.
8-vuotias ei ole kovin paljon päässyt reissaamaan. Suosittelen matkustamista lasten kanssa. Oma lapsenikin sai upeita kokemuksia ja kohtasi monia tilanteita, joihin ei kotona möllöttäessä joudu. Reissussa äitikin oppii uutta lapsistaan. Moneen kertaan yllätyin siitä reippaudesta ja rohkeudesta, millä tyttö kohtasi uusia tilanteita. Ja Geneven lentokentällä 8-vuotias oli äidillensä tärkeä tsemppari. Hän pysyi tyynenä ja kantoi niin paljon tavaraa kun jaksoi. Silloin voi äitikin myöntää, että rankkaa on, mutta kyllä me selvitään.
p.s. En tykkää mistään teknologisista vempeleistä. Kännykkänikin on sellaista mallia, ettei siinä ole kameraa. En saanut mahtumaan järkkäriä matkatavaroihin, joten kuvapuoli oli hyvin pitkälti tytön ja melko kehnon pokkarikameran varassa. Hieman harmi, koska melko harvinaisia hetkiä nämä matkat ovat, joten kuviakin olisi kiva ottaa muistoksi.
