Sehän oli vain oppilaskonsertti

Lasten musiikkiesitykset on sitten suloisia! On ihana katsoa keskittyviä ilmeitä, pieniä tyttöjä ja poikia parhaat päällään ja tukat laitettuina. Pienimpien jalat eivät edes yletä maahan, vaan ne kiepautetaan söpösti penkin jalkojen ympärille.

Olin tänään kuuntelemassa Tampereen konservatoriossa jousiorkesterien konserttia. Olin paikalla seuraamassa oman mussukkani soittoa. Pyynikki-sali oli täynnä yleisöä, kaikki kuuntelemassa omia mussukoitaan. Joillakin oli koko perhe mukana. En edes jaksaisi sanoa tätä, mutta kiljuva ja mölisevä 1-vuotias konsertissa ottaa päähän. Minulla tietenkin oli tänään erityisen huono tuuri, kun sellainen istui juuri takanani. Välillä mietin, että pitäisikö minun sanoa lapselle, että hiljaa, kun ei sen omat vanhemmat hoksaa pyytää lastaan edes kuiskaamaan. En sitten viitsinyt. Toivoin vain, ettei lapsen mölinä häiritsisi soittajia niin paljon kuin minua. Onko reilua muuta yleisöä ja etenkin soittajia kohtaan, että tämä yksi vekara saa olla katsomassa isosisaruksen esitystä?  Tai oikeastaan vekara pakotettiin. Istui isin ja äitin välissä ja kyseli välillä, milloin lähdetään. Ääniyliherkät korvani kiittävät yhä.

Jos totta puhutaan, niin aloittelijoiden jousiorkesterin soitto on melkein kamalinta musiikiksi kutsuttua, mitä olen kuullut. Tai ehkä aloittelijoiden puhallinorkesteri kuulostaa vielä kamalammalta. En siis koe menettäneeni lapsen mölinän takia mitään suurta musiikkielämystä. Eihän sitä oman mussukankaan soittoa sieltä surinasta erota. Vihastuttaa soittajien puolesta. He ovat harjoitelleet viikkoja, ja etenkin niille nuorimmille konsertit ovat soittoharrastuksen tärkeitä kohokohtia.

Pohdin siinä vekaran kovaäänistä pulinaa kuunnellessani, otanko asian liian vakavasti. Että haittaako se pulina, jos korviasärkevää huutoa ei lasketa? Kyseessähän on kuitenkin vain oppilaskonsertti. Miten niin vain? Ajatus siitä, että oppilaiden esitys ei ole kuuntelemisen arvoinen, on kertakaikkiaan kurja. Mutta sitähän tuo viestii, että eihän sillä väliä antaa oppilaille esiintymisrauhaa tai yleisölle kuuntelurauhaa. Olisiko tämän vekaran vanhemmat hoksanneet hiljentää lastaan ammattilaisten konsertissa? Vai eikö oppilaiden esitys ole niin tärkeä? Vähän arvostusta, hei!


ps.

Voin jakaa ihan ilmaiseksi vinkin, jota pyrin oman lapseni kanssa toteuttamaan tämän ollessa pienempi: Konserttisalissa kannattaa valita paikka, josta pääsee äkkiä ulos. Jos tilaa on, kannattaa istua siellä, missä kukaan muu ei halua istua. Siellä Tampere-talon parven takarivissä ei silloin pieni heiluminen haittaa. Jos vaikuttaa siltä, että lapsella ei ole ollenkaan hauskaa ja ei jaksa kuunnella, hiljaa ulos vaan sopivassa kohdassa.

Speak Easy: kylmä ruoka, parempi palvelu

Viime vuosina on tullut muutama kerta käytyä Tampereella ravintola Speak Easyssa. Vanhan listan aikaan tilasin aina chipotle-avocado-pekoni-sandwichin. Sen poistuttua listalta olen kokeillut muutakin. Muistaakseni Cheese Cheese Burger ja Carligo Burger maistuivat ihan kelpo purilaisilta.

Perunat olen aina vaihtanut ranskiksista vohveliperunoihin ja pippuriketsupin valosipulimajoneesiin. Viime käynnin jälkeen perunoiden vaihtaminen on tullut maksulliseksi. Syödäkö pihinä perusranskoja vai pulittaako euro lisää paremmista? Tai sitten voi tilata ihan ylimääräise

Suurena homejuuston ystävänä päätin kokeilla tällä kertaa Texas Pete Burgeria. Listan mukaan siinä on pihvin ja rehujen lisäksi Texas Pete -kastiketta ja aurajuustoa. Annos näytti aika kamalalta. Burgeri ja osa ranskalaisistakin lillui siinä Texas Peten ja aurajuustokastikkeen sekoituksessa. Todellakin, annoksessa ei ollut sitä juustomurua, niin kuin aiemmin syömissäni homejuustoburgereissa. Tässä burgerissa oli homejuustokastiketta, samaa jota tuotiin perunoiden dipiksi. Ja koska molemmat kastikkeet olivat kylmiä, annoksesta tuli aika nopeasti haalea. Se muutama haukku, mitä ehdin vielä melko lämpimästä purilaisesta maistaa, oli ihan ok. Texas Petessä on kivaa pientä tulisuutta. Mutta kylmä, kastikkeessa lilluva hampurilainen ei maistu, vaikka nälkä olisikin. Söin sitten vatsani täyteen niitä rasvaisia vohveliperunoita. Kun tarjoilija sitten kysyi, kuinka ruoka maistui, päätin kerrankin olla rehellinen. Kuulemma se on tuon annoksen luonne, että ne kylmät kastikkeet jäähdyttää sen nopeasti.

Ilokseni on todettava, että Speak Easyn palvelu on parantunut takavuosilta. En muista enää, milloin Siperian ravintola avattiin, mutta ensimmäisinä kertoina muistelen aina jonkun menneen palvelussa pieleen. Pöydistä puuttui aterimia, laskua ei saanut pyytämälläkään. Nyt palvelu pelasi ja sitä sai kohtuuajassa. Olin hieman yllättynyt, kun tarjoilija antoi valmiiksi leimatun siipipassin, jolla saan annoksen wingsejä ilmaiseksi.

Itse en ehkä olisi osannut mitään hyvitystä tuosta annoksesta vaatia. Enhän edes lähettänyt sitä takaisin keittiöön. Kerroinpa vaan, että minun mielestäni resepti kylmine kastikkeineen ei ihan toimi, ja tilaan jotain muuta ensi kerralla. Mutta pakko sanoa, että tulee asiakkaana arvostettu olo, kun "mieliharmi" korvataan. Hyvä palvelu jää ehkä paremmin mieleen kuin kylmä purilainen. Tai kyllä sen kylmän purilaisen toivottavasti niin hyvin muistaa, ettei tilaa toiste.